Jos totta puhutaan en vuosi sitten tajunnut mitenkään valokuvausta.Sitä ei nyt kyllä uskoisi enää,koska valokuvaus on intohimoni nykyään.Kesällä 2010:Olin kesätöissä ja sain kunnon palkan siitä.Mietin että mitä hankkisin suurella summalla.
Ajatus järjestelmäkamerasta oli aluksi hyvin kaukainen,mutta lopulta päätin ostaa kunnon järjestelmäkameran,koska en sietänyt enää minun huonoa digikameraa.
Minulla on nyt siis järjestelmäkamera Sony a230.
Kun näin kuvien laadun.Olin kuin taivaassa.
Kuvasin aluksi vain enintään ihmisiä ja nyt kuvaan mieluusti luontoa.
Kuvaamisesta on tullut pakkomielteeni esimerkiksi,kun olin kesällä 2010 rippileirillä.Ripari kesti ..ööö..niin kahdeksan päivää.Sain otettua noin 1300kuvaa koko leiriltä (:
esimerkki2. En osaa lähteä enää minnekkään ilman kameraani se on minun tavaramerkkini <3
Näin pienesti kerrottuna kuinka minä rakastuin valokuvaukseen <3
Samaa mieltä! (: ja jos ei ole kamera mukana tapahtuu pian jotain josta olis tullu kiva kiva kuva..jne .
No joo 😀 Olen ”vähä” himovalokuvaaja 😛 Siin tuli vaan se ongelma et piti lähetellä monille ihmisille kuvia,ku olin ottanu melkein jokaisesta tilaanteesta kuvan 😀
1300 kuvaa muutaman päivän aikana? O.o huhhuh
: D Itsekkin kanniskelen aika moneen paikkaan kameraa, mutta esim. yhdeltä lomamatkalta saattaa tulla vain pari sataa kuvaa… Mutta kai se jostain täytyy aloittaa.