On se vaan niin jännä ja rasittava juttu kun ei saa millään suuta auki. Aluksi on et nyt mä sanon!nyt mä sanon!ja siinä epävarmuus taas kasvaa ja sitten ku olis mahdollisuus sanoa, niin ei saa mitenkään sanottua.Argh..Vaikka olis kuinka rohkee,niin silti ei saa sitä suutansa auki ja sitten meneekin niin et on enää myöhäistä sanoa. Nyt olis taas sama tunne,että seuraavalla kerralla mä sanon kuinka on ! mut sitten minä tietenkin taas jänistän..Ei mitään uutta minulle.. Tätä asiaa olen jo yrittänyt sanoa kauan.. Äääh! Sydän ”huuta” mut mä en saa suutani vaan auki………………………………… Tässä tuntee itsensä todellakin joksikin pikku vekaraksi ;( Kyllä minä nyt muuten juttelen ihmisille rennosti ja olen niin reipas ja niin edelleen,mutta sit ku pitää jostakin ihmisestä todella niin siinä menee melko hiljaaseks..ainakin minä..
Wow! That’s a rlelay neat answer!