Lumihiutaleet päälleni satelee, sinusta saavuttamattomasta kuiskailee. Kylmä tuuli kasvoilleni puhaltaa, mailmasta kylmästä se muistuttaa. Valot pimeydessä ikkunoiden, kuin kylmässä lämpö sydämmen. Pitkä polku vielä edessä, ilossa ja surussa. Polku loppumaton ei ole, niin kuin ei ole elämänikään. <LasiEnkeli>
Kuten kerroin ensimmäisessä kirjoituksessani,että pidän runoilusta.Useimmiten kerron ihmisille runoilla paljon asioita ja joskus harvoin käytän musiikkiakin,mutta runot ovat enemmän minun juttuni.Runovihkoni on minulle kuin päiväkirja ja runot tulevat yleensä suoraa sydämmestäni. Runoilla pystyn ilmaisemaan itseäni täysin ja se ei ole kovin vaikeaa ainakaan minulle.Minua rasittaa se,että runoja vähätellään hyvin usein!Minulle ne on ainakin mielettömän paljon. …