Mietin taas,mitä se tuleva tuo tullessaan.Pääsenkö sinne kouluun johonko haluan?Valmistunko unelma ammattiini?Saanko unelmani satuhäät?Kysymykset pyörivät päässäni,mutta ongelmana on etten tiedä näihin varmaa vastausta.Nämä oli vain osa kysymyksien paljoudesta.Kovat on toiveet nuorella naisella,mutta eikö sais?Jokaiselle on omat unelmansa.Eikö niihin muka saisi uskoa?Kyllä,mutta se on vain minun mielipiteeni.Elämä on täynnä kysymyksiä,liian paljon pienelle päälle.Ei eles kuppi kahvia selvitä näitä ajatuksia,nämä ajatukset selvyyntyvät aikanaa,mutta kuka nyt sitä jaksaisi odottaa..en ainakaan minä,mutta kai se on pakko,koska ei tässä voi muutakaa.
Pikku tytöstä lähtien olen haaveillut suurista satuhäistä ja prinsseistä,mutta joo se kuva on muuttunut (: Pienet satuhäät riittävät minulle,mutta tämä prinssi.hmm..onhan niitä elämänkin prinssejä,kuten esimerkiksi rakkaani.Hän on minun prinssini,vaikka muille hän ei olisikkaan!Hän on minun oma prinssini,joka suojelee minua.Ei ehkä lohikäärmeiltä 😀 mutta muuten 🙂 <3 Hymyilyttää,kun kirjoitan tätä.Voih<3 mutta minulla on myös semmoinen unelma,kun opiskelen kokiksi haluan itse suunnitella hääkakun,mutta mieheni saa siten auttaa ehkä pikkasen ;)Kakku saisi olla melko perinteinen,mutta siinä pitää olla jotain säväyttävää,jotain mieleen painuvaa :
Mitä ammattiin tulee,niin kokki <3 Tulokset tulevat pian ja tietäisittepä vaan kuinka jännitän,vaikka en ole eles jännittäjä ihmisiä.Sukulaiset kyselevät mihin lähen opiskelemaan ja koska tulokset tulevat.Se tuo todella paineita,joka puolelta.Välillä lähes itkettää,kun pelottaa niin että minne tämä nuori nainen nyt joutuu..Onneksi Rakas on silloin aina tukemassa 🙂
Kommenttia vaan 🙂